Eräs päivä päätti Peukalo mennä suklaatehtaaseen. Nimeltänsä Cadbury. Siellä umpa lumpat väänsi suklaapalloja, vaahtokarkkeja sekä myöskin Peukun suurta herkkua, valkoista suklaata. Tunnin kierroksen aikana meille turismoille syötettiin satoja kaloreita chokolaadia. Se oli aikas jees se. Itse Tuor de Suklaatehdas oli melko yllätyksetön. Kaikkia kiinnosti vaan millon saadaan lisää tuota ruskeaa kultaa. Jota ei sovi sekoittaa mämmiin.

Kaakaopapujen seasta peukalointi siirtyi mitä luontevimmin kaljatehtaalle, jota myös panimoksi kutsutaan. Nimeltänsä Speights. Peukun lisäksi tehdaskiertueella oli 10 muuta loppasuuta, jotka vain odotti kierroksen päättymistä ja bissemaistajaisten alkamista. Sehän se nimittäin on jokaisen kiertueen kohokohta; pääsee oraalisesti tutustumaan Speightsin kuuteen oluseen. Ja sitten tuo hetki saapui. Saimme jokainen pienet tuopposet, joihin sai itse annostella puolen tunnin ajan niin paljon ja mitä laatua halusi. Aprikoosioluinen oli Peukaloisen suosikki. 30 minuutin ajan sitä tuli nautittua yksi jos toinenkin lasillinen kaljaa ilman kuohaa. Jokainen turismo kertoi myös mitä heilläpäin sanotaan kun olusia kohotellaan. Britit sanoo Bottoms up! Japsit Kampai. Lokaalit uusi seelantilaiset Cheers! Ja ilo oli suuri kun Peukkunen kertoi että meillä Suomessa sitä sanotaan Hölökyn kölökyn! Tai Kippis, joka kovasti kuulemma muistuttaa englannin sanontaa Get pissed. Eli lärvien vetamistä. Ja sitähän sitä skoolatessa haetaankin. Hehheh. Ilo oli aitoa ja alkoholilla oli vaikutusta asiaan.