Kun kerran Borneossa ollaan paatti Peukku ottaa ja lahtea 4 paivan viidakkotrekille. Rinkka selkaan ja sademetsaan!

1.paiva

Jungleryhma kokoontuu lentokentalla. Meita on opas, kaksi tanskalaista, nelja hollannikasta seka Peukkusemme. Lennamme pienkoneella Mirin kaupungista Gunung Mulu National Parkiin. Kone lentaa matalalla ja koko puolituntisen lennon ajan ihailemme sademetsaa, sademetsaa ja sademetsaa. Wautsi wau wau. Vihreaa ja tiheaa.

Perilla paastaan heti tositoimiin. Eka trekki on lammittelya eli vain 2 tuntia. Paadymme Deer ja Lang's cavesille. Jalkimmainen on upea tippukiviluola. Ensimmainen taas huikean suuri ja korkea luola taynna lepakoita ja niiden kakkaa. Ja haju on sen mukainen.

Tassa kuva Deer Cavesin sisaankaynnilta. Bongaa Abraham Lincoln. Melko cool, eikos!

Luolasta ulos paastyamme meidat ohjataan katsomoon, jossa istuu jo monen monta turismoa.

Tassa sita odotellaan lepakoiden ulostuloa Deer Cavesista. Kuulemma miljoonia lepakoita luvassa. Kamerat valmiina odotamme, odotamme ja odotamme. Sitten se tapahtuu. Luolasta lentaa muutama hassu siivekas rotta. Joku huomaa apinoita viereisella kallionkielekkeella. Kamerat suuntautuvat niihin. Ilta pimenee ja patikoimme pari tuntia. Autokyyti vie majapaikkaan, jossa Peukaloiselle on varattu oma huone. Luksusta kaikkien dormeissa vietettyjen oiden jalkeen!

2. paiva

Aamulla hyppaamme pitkahantaveneisiin ja ajamme pitkin jokea parisen tuntia. Jokea ymparoi sademetsaviidakko. Vihreaa on joka tasolla. Aina ihan joen penkalta 40 metriin saakka. Huikeaa.

Nyt on kuiva kausi joten Peukkusemme joutui valilla hyppaamaan veneesta ja tyontamaan botskia muiden viidakkoveijojen kanssa. Ja talta se sitten naytti.

Veneen pohjaa karhivat kivet ja me kahlasimme joessa reisia myoten. Paasimme perille sademetsan siimekseen. Heitimme rinkat selkaan ja aloitimme 9 kilsan taipaleen lapi viidakon kohti majapaikkaa. Alkoi sataa. Kaatamalla. Ei muuta kun sadetakki rinkan suojaksi ja matkaan. Sademetsa naytti mista sen nimi juontuu. Vetta tuli kuin saavista, Esterin ahterista ja sadasta vesiputouksesta yhteensa. Talsimme mutavellissa, vaistelimme liukkaita juurakkoja ja kolmen tunnin aherruksen jalkeen edessa oli Camp 5, meidan majapaikka. Iso jeah!

Peukkunen huomasi myohemmin illalla iilimatolaisen kiipineen loisimaan tuohon polven ylapuolelle. Siihen se torkeasti oli asettautunut. Ja sellainen pelihan ei vetele! Peukkunen otti yhteytta ystavaansa Keskisormeloiseen ja yhdessa he poistivat iilimadon, puhdistivat haavan ja peittivat sen laastarilla. Ja sen pituinen se. Hyvaa yota.

3.paiva

Heratys kello viisi. Trekki alkoi kello kuusi. Selassa reppu, jossa 3 litraa vetta ja tunasantsari. Patikoimme lapi junglen Pinnaclesin huipulle. Reitti oli jyrkka ja rankka. Lahes koko ajan sai ottaa kasilla tukea ja kiskoa itseaan ylospain. Ja samaa reittia alaspain paluumatkalla. Peukkusella oli kylla kieli keskella suuta muutamankin kerran. Kaikki vesi tuli juotua ja leiviska syotya. Huh mika reitti. Illalla dinneri ja uni maittoi.

4.paiva

Aamulla kahdeksalta hyvastelimme tanskalaiset ja jatkoimme Peukkusen, oppaan ja hollannikkaiden kera pitkin Headhunter's Trail -nimista reittia lapi viidakon. Tuo nimi oli kylla hieman harhaanjohtava silla yhtaan paakalloa tai myrkkypuhallusputkisoturia ei nakynyt. Pituutta reitilla on 12 kilsaa ja me reippailtiin se rinkkoinemme 3,5 tunnissa eli marssitahti oli melkoisen rivakka. Ja talta siella sademetsan siimeksessa nayttaa:

Vihreaa, vihreaa ja vihreaa.

Lopulta paadyttiin yhdelle sademetsaa halkovista joista. Uinti viileassa vedessa teki teraa!

Sitten istuuduttiin 4 tunniksi pitkahantaveneisiin ja seilattiin jokea pitkin Iban-heimon long houselle yoksi. Tuo Long House -majoitus kuulostaa siistilta mutta todellisuudessa se on kuin mika tahansa hostelli. Mageesti nimetty vain. Siella Peukaloinen jakoi majoituksen 14 muun turistin kanssa. Tallaisessa huoneessa:

Ennen illlallista meita kierratettiin Iban-heimon kylassa. Kaikki oli modernia, autot isoja ja lautasantennit uusia. Kavimme myos paikallisella ala-asteella ja koulun pihalla on tallainen mielenkiintoinen patsas.

Kylla, naet oikein. Rookihan se siina! Joku tupakkayhtio oli sponssannut kyseisen patsaan ja koulu oli sen ilomielin pihalleen paraatipaikalle istuttanut. Ei liene ihmetys kellekkaan et taal kaikki paikalliset polttaa. Halvin rooki on Era, joka maksaa 1,2 MYR eli n. 25 senttia/aski. Kylla kannattaa polttaa ku se kerran on noin halpaa.

Illalla maisteltiin long housessa riisiviinia, joka oli kuin laimeaa omenamehua. Vaarallist shittii siis! Aamulla viidelta meidat kiskottiin vuoteista ja oli aika matkata taas jokea pitkin Limbangin kaupunkiin, josta lensimme matalalla sademetsaa ihaillen takaisin Miriin.

Upea reissu! Peukkunen tykkas ja suunnittelee jo seuraavaa useamman paivan trekkia:)