Tässä kertomuksia tosielämän tapahtumista Uudessa Seelannissa.

Niin tyypillistä

Tapahtui hostellissa aamupalan jälkeen. Loikin rappusia pitkin omaan kerrokseen. Siellä oli siivous käynnissä. Koitin avata huoneen ovea mutta jostakin syystä korttiavain ei toiminut. Eikä toiminut toisellakaan yrittämällä. Kolmannen jälkeen meni hermot. Suusta pääsi mm. vi**uperkelettä ja muuta kaunista. Yksi siivoojista lähestyi. Ja sanoi: "Ai säkin oot Suomesta!"

Noh. Tälläisessä tilanteessa ei kannata selitellä saati nolostua. Rupesin jubailemaan suomalaissiivoojan kanssa ja sain hyviä vinkkejä kaupungin parhaista lenkkimaastoista. Mitäpä tästä siis opimme? Kiroilu kannattaa aina kun tarvitsee tietoa lähimmästä pururadasta.

Kuvassa vastakeritty lammas.

Surffaamista toisaalla kuin internetissä

Lähdin Aucklandista Pohjois-Pohjois-Saarelle surffaamaan viideksi päiväksi. Meitä oli 16 oppilasta ja kaksi surffiopskaa. Toinen oli maori. Ohhoh. Noh siis. Ekana päivänä surffi ei lähtenyt käyntiin ollenkaan. Päätin olla armollinen ja annoin itselleni aikaa ylihuomiseen asti tajuta surffin juju. Mutta  jo tokana päivänä se tapahtui. Nousin laudalle ja viiletin aalloilla. Hienoa oli!!

Yksi päivä käytiin ratsastamassa rannalla hevosilla. Ne tuoksui hyvältä.

Yksi ilta meillä oli sandaaliolympialaiset. Piti temppuilla ja tehdä kaikkea tosi kreiziä sandaaleilla. Hauskaa oli, jo vain. Ja bisseä kanssa. Olympialaiset oli rannalla, jossa oli valkoista silikonihiekkaa. Se piti ääntä kun siihen astui. Kuului soundi kuin pienestä torvesta. (pieni poika = poikanen, samalla logiikalla pieni torvi = torvinen)

Viiden päivän ajan surffattiin kaksi kertaa päivässä. Illalla maistui purilaiset ja pihvit! Kroppa alko tuntua taas omalta kun lihaksiston tunsi. Hieno ryhmä, reissu ja sääkin mitä mainioin.

Kuvassa kerimätön lampaanpoikanen jos toinenkin.

Hannah (on takaperin hannaH!)

Mun pikkuserkun (suomalainen, asuu Suomessa) kaverin (uusiseelantilainen, asuu Uudessa Seelannissa)  kaveri (uusiseelantilainen)  asuu Wellingtonissa. Niinpä kun pääsin sinne otinkin häneen heti yhteyttä ja ajelimme pari iltaa Hannahin hopeisella audilla kivikkoisilla rannoilla ja söimme paikallisen City Shopperin tarjoamia 2 yhden hinnalla pihvejä. Saattaa olla et ekana iltana eksyimme punaviinille. Ja tokana tarjosi mun hostelli meille lasilliset kuplivaa ja bingoa. Etta oli ihan nasta kokemus tuo Wellington. Vaikka hullu tuuli siel kyl oli.

Kuvassa pinkkejä lampaita.