Jäätiköiltä virtaa kylmää, turkoosia vettä. Syvää. Hyistä. Tälläinen maisema sai Peukun ymmärtämään, miksi ihmisillä (ja sormilla !!) on tapana hakeutua luonnon lähelle. Se rauhoittaa. Jopa tälläisen levottoman elimen kuin Peukaloinen.

Sitten täällä on myös paikka nimeltä Pancake Rocks, eli Pannarikivet. Etelä-Saaren länsirannikolla Punakaikissa, muutaman sadan metrin matkalla kallio näyttää pinolta lettusia. Kukaan ei tiedä miten kivet on saanu noin tasaisen muodon. Peukku veikkaa että Gandalfilla oli osuutta asiaan.

Tälläistä tasaista kivimuodostelmaa ei ole missään muualla maailmassa. Ehkä jossakin universumin rajamailla on jotakin tänne päin. Mutta siellä ei ole vielä kukaan käynyt. Peukkukaan.

Onko Peukaloinen muistanut mainita että täällä on aivan sairaan kaunista? Tänään hän on samoillut sademetsässä, hytissyt jäätiköllä ja bongaillut denfiinejä. Niin että ihan jees paikka tämä Uusi Seelanti.