Australian itärannikolla, Bundabergin kylästä 5 kilsan päässä on Mon Repos'n kilpikonnienmunimis ja -kuoriutumissuojelubiitsi. Joka marras-tammikuu äiti-kilpikonnat rantautuvat, kaivavat rantahietikkoon 60 senttiä syvän kolon ja munivat sinne plus miinus 100 munaa. Ne muhivat kesäauringon paahteessa ja kahden kuukauden kuluttua, kuun kelmeassa valokeilassa, alkaa hiekkapinta kuplia. Sieltä kaivautuu esiin pikku-Kilpisia, jotka mönkivät mereen ja uivat aina Etelä-Amerikkaan asti. Sieltä ne palaavat tälle samaiselle Mon Repos'n rannalle munimaan 30 vuoden päästä. Siis ne emo-sukupuoliset.

Peukkunenhan oli ihan innoissaan kun hän kuuli että juuri nyt on kilpikonnanpoikasten kuoriutumisaika parhaimmillaan! Hän lyöttäytyi yhteen muutaman muun turismon kanssa. Heidät johdatettiin yöaikaan rannalle ja eräänlaisen hiekkakummun tykö. Kymmenen minuutin odotus palkittiin ja 127 kilpikonnasta kaivautui esiin ja mönki mereen. Siitä alkoi niiden uinti-urakka Uuden Seelannin ohi aina Eteläiseen Ameriikkaan asti. Peukku on tehnyt matkaa viimeiset 10 kuukautta. Eikä ole ennen tuollaisesta extreme-uintikeikasta kuullut. Aikamoisia reissuruunia siis nuo pikku-Kilpiset on.