Terveisiä kesästä. Joka on lähes kuin Suomen. Aurinko porottaa, lehtipuut  havisee ja LÄNSIMAALAISET ihmiset käyskentelee rantabulevardilla. Asteet on kahdenkympin paremmalla puolella ja bisse irtoaa terdellä 2 eurolla. Peukalointi on edennyt jo Aucklandiin, Uuden Seelannin suurimpaan cityyn, asti.

Peukaloinen pitää paikasta kovasti. Ei vain söpöjen paikallisten tai hassujen reissaajien vuoksi vaan ihan vaan six et tää on länsimaa. Kadulla ei heti tunnisteta turismoksi, ravintoloista saa normia sapuskaa ja ihmiset käyttäytyy kuten ihmisten kuuluu. Tuttu kulttuuri. Me likes. Aasiassa on kiva käydä turistina mutta kyllä sen länsimaa pitää olla, jossa Peukku voi todella peukaloida omana itsenään.

Mimmostako Uudessa Seelannissa muutoin on. Noh. Täällä on suojatiet rajattu valkoisilla viivoilla. Muun maailman käyttämät seepraraidat on siis täällä tuntematon käsite. Kuvassa Peukaloisen jatkeena oleva 60 kilon lihakimpale esittelee paikallista suojatietä.

Uusi vuosi vaihtui täällä melko riehakkaissa baaritunnelmissa. Oli cowboy-hattua, Backbacker's Shag -shottia ja Lady GaGaa. Puolenyön aikaan Aucklandin Sky Towerista ammuttiin muutaman raketit. Tämmösiä esim.

Ja olihan sinne Sky Toweriin tietty päästävä myös päiväsaikaan. Sieltä avautui huikeat saaristonäkymät. Oli tulivuorta. Turkoosia vettä. Ja pilvenpiirtajiä. Auckland tuntuu paljon isommalta paikalta kuin mitä onkaan, tääl asustelee 1,5 miljoonaa kiwiä. Mut joka paikkaan voi käpytellä flip flopeilla, joita paikalliset kutsuu jandalseiksi (japanese saldals = jandals). Ja paikalliset asukkaat on kiwejä, se hedelma on kiwi fruit. Sit on kans lintu nimelta kiwi. Semmonen pullero.