Peukku on jättänyt Thaimaan grillatut ötökät taakseen ja ylittänyt rajan. Laosissa siis ollaan. Täällä on kaunista. Ihmiset ystävällisiä. Ja toastatut patongit herkkuja. Aurinko lämmittää 30 asteen teholla. Mitä tyypillisin marraskuu siis meneillään.

Mitenkö tänne on päädytty? Noh. Ota hyvä asento siellä näytön ja tuolin välissä niin Peukkuhan kertoo. Hyppäsin Thaimaassa Chiang Maissa bussiin. Kuuden tunnin serpentiiniteillä kiemurtelun jälkeen olin Chiang Kongissa, pohjoisimmassa Thaimaan kolkassa. Kaupungin vieressä virtaa Mekong. Peukaloinen lastautui rinkkoineen veneeseen ja saapui kahden minuutin päästä vastarannalle, Huoy Xain kyläseen, Laosiin. Siellä sitten passiin leimaa ja virkasedältä visaa anomaan. Peukaloiselle myönnettiin maassaoloaikaa täydet 30 päivää. Jeah.

Ja siita se huvi sitten lähti ihan totaalisesti irti. Peukkumme marssi Gibbon Experiencen toimistoon. Ja varasi paikan seuraavana päivänä starttaavalle kolmen päivän Gibbon Experiencelle. Mikäkö sellainen Kipponi Eksperienssi oikein on? Otapa mukava asento siellä sohvalla läppäri sylissäsi niin Peukkulainenhan kertoo.

Kyseessä on kymmenien metrien korkeudessa vaijerilla liitely. Kolmen päivän ajan!!!!!!! Elikkäs siis. Seuraavana aamuna Peukku, saksalaiset Stephen, Andre ja Marcel, ranskalainen Julien (poika) ja jenkki David suuntasivat pikku pick upilla viidakkoon, Pohjois-Laosiin Bokeon luonnonsuojelualueelle. Ensiksi patikoitiin kolme tuntia ja sitten saatiin valjaat. Ja varsinainen Eksperienssi alkoi. Vaijereita on siis viritetty puusta toiseen. Ja me kuusi länsimaalaista kiinnittäydyimme valjaistamme vaijereihin ja liitelimme puumajalta toiselle vaijeriverkostoa pitkin. Kas näin.

Parhaimmillaan kaapelilla oli pituutta 600 metriä. Tuollaisen vonkaleen ylittämiseen meni n. 45 sekuntia, fiuh vaan. Peukku otti hienoja kuvia ja videoitakin. Saatte sitten ihailla niita kun tuun keväällä piipahtamaan Suomessa. Vaijerit oli niin korkealla, että toisen päivän aamuna näimme kuinka puiden latvat nousi usvan seasta kuin saaret merellä. Oli aikas mageeta. Eikä adrenaliiniltakaan säästytty:)

Molemmat yöt nukuttiin puumajoissa. Eivätkä nekään olleet pöllöimmästä päästä. Niissä oli mm. suihku, josta avautui lievästi sanottuna huikeat näköalat yli puiden ja viidakon. Oppaiden mukaan metiköissä hiipiskeli tiikereitä mut me ei niitä nähty. Iilimatoja, perhosia ja oravia kylläkin. Ja metsänvartijoita kalasnikoveineen. Huiks.

Kun kolme päivää vaijereita, valjaita ja vaellusta oli niin sanotusti pulkassa, matkasivat Peukku, Julien ja Stephen pohjoisempaan Laosiin, Luang Nam Thaniin. He menivät yötorille, ostivat joka kojusta jotakin pikkusyotävää (mm. makkaraa ja lihapullasia) ja isot LaoBeerit tietty. Iltamme näytti tältä:

Tätä lisää. Mitäkö? No adrenaliinia tietty!

www.gibbonx.org