Nyt on löytyny paikka, jossa kelpaa peukaloida vaikka pidemmänkin aikaa. Maa on tietty Laos. Ja ilmansuunta etelä. Sieltä löytyy saaristo nimeltä 4000 Islands. Yksi noista saarista, Don Det, on Peukaloisen paratiisi. Ai miksikö. Noh. Reppureissaajapeukaloita ei siellä ole liikaa vaan juuri sopivasti. Ja suomalaisiakin oli. Kuusi.  Aamuisin kiskaistiin banskupannarit ja iltaisin LaoBeerit. Aktiviteettiakin löytyi. Yksikin päivä lilluttiin traktorin sisäkumeissa virtaa pitkin saariston läpi. Eli tuubeiltiin. Toinen päivä vuokrattiin fillarit ja peukaloitiin Don Det ja lähisaari Don Khong ympäri. Kaunista. Vihreää. Hyväntuulisia paikallisia ja samanmoisia turismoja. Sabadiit heitettiin aina kun nähtiin.

Omasta bungalowista Peukulla oli näköalat Mekong-joelle ja lähisaarille. Ja siellä hammokissahan se Peukku viihtyi. Hän oli siis riippumaton sormi. Tuollainen löysä copyvitsi oli pakko heittää. Hah.

Päiväsaikaan riippumatosta tuli tsiikailtua virran varren elämää. Mekongissa peseydyttiin, kalastettiin, veneiltiin ja turistit lipui ohi tuubeissa. Eli niissä ilmaa pullollaan olevissa traktorin sisäkumeissa. Iltaisin hammokista oli näköalat kohti taivasta. Ei, siellä ei ollut Tsiisus vaan 4000 tähteä. Vain yösukellukselta noustessa on samanmoinen maisema Peukaloisen silmämunia hivellyt.

Majapaikkana sormellamme tuolla paratiisien saarella oli herra Miehen taikabungalowi. Tässäpä kylttiä. Sana taika on hiukka haalee. Arvaas mis kohtaa se on. Oikein arvanneille lähetämme mielikuvitusjoulukortin.