Peukaloinen on tarjennut Suomen talvessa pitkisten ja lämpöpuhaltimen voimin. Keinotekoiset lämmikkeet toimivat. Joo. Mutta koska ekologisuus on niin kovassa huudossa, päätti El Beucalo lähteä kokemaan sellaista luonnonmukaista lämmikettä. Kuva kertookin minne. Oikein! Barcelonaan! Jossa aurinko tarjoili luomu-lämpöä 29 selssiusasteen voimalla.

Lämpöön saatteli Lufthansan ISO kone, jossa toisin kuin koneissa yleensä, oli kuuma. Peukkunen sitä ihan ihmettelemään. Jo on kumma kun lentokoneessa on kuuma. Yleensä siellä on viileetä kuin jäätelössä. On ne kuuluisat maailmankirjat kyllä nyt ihan hujan hajan. Kohta varmaan joku valkoinen mies räppää, musta golffaa ja naisesta tulee presidentti. Hah.

Noh mutta. Jätetään utopismi sikseen. Nyt ollaan Espanjassa, jossa työttömyyttä on havaittavissa 20 %. Oho. Mutta on siellä paljon hyvääkin. Kuten nämä Antonio Gaudin talot.

Tässä, rakkaat lukijani, on arkkitehti, jolla oli rohkeutta, kykyä ja visio. Sekä ystäviä oikeissa asemissa. Rakkaudessa hän ei ollut niin onnekas, eikä kuolemassaankan. Ensirakkaus, arkkitehtuurin opettaja, kun ei vastannut Antonion tunteisiin, päätti mies olla sinkku koko elämänsä loppuun saakka. Entäs se kuolema sitten. Noh. Hän oli jo vanha papsu, ja sattui heilahtamaan ratikkakiskoille ratikan alle. Kukaan ei mennyt heti auttamaan, sillä Gaudin papsu oli pukeutunut hieman grungemaisesti, pummiksi luulivat. Vasta sitten kun huomattiin, että kyseessä onkin the Antonio Gaudi, alkoi avun antaminen kiinnostaa. Papsu vietiin sairaalaan mutta liian myöhään. Plöö.

Peukalo nautti kovasti tästä satumaisesta arkkitehtuurista, jota herra jätti jälkeensä. Talot ovat kuulemma sisältäkin mahtavia. Miten upea olisikaan Merihaka, jos sen olisi suunnitellut Gaudi. Ja miten kutsuva Kontula, jos se olisi Antonion luomuksia. Jos jos jos.

Toinen hieno asia Barcelonassa on Ramblasin varrella sijaitseva tori. Peukku on sormenelämänsä aikana nähnyt useammankin torin ties missä suunnalla maapalluraa. Mutta tämä Barcan tori oli ihan elintenoikeesti hieno! Iso. Värikäs. Täynnä eläinruhoja, mansikoita, karkkia. Värit ja tunnelma oli mieletön. Jos Peukalomme olisikin El Peukalo, eli asuisi Ezpanjassa ja eritoten Parsseloonassa, shoppailisi hän aina täällä! Si!

 

 

Kolmas hieno asia Parssessa on jo mainutun Gaudin papsun suunnittelema Sagrada Familia. Tämmönen.

 

Neljäs hieno asia on Espanjan pysyminen maailman menossa mukana. Kun Kreikka ajautui taloudelliseen ahdinkoon, seurasi Espanja uskollisena perässä. Ja kun Twilight-vamppyyrit valloitti maailmaa nimesi Ezpanja vetensä Vereksi.

Kuten kaikki känsäiset lukijamme muistavat, joi Peukalo Thaimaassa Aasi-merkkistä vettä. Noh. Espanjassa juodaan siis Verta. It was Veri good yes.

Viides hieno asia Parsseloonassa on maisema, joka avautuu Möntänjöö-kukkulalta. Sagradan kirkko on tuossa keskellä.

 

Kuudes ja viimeinen hieno asia Barcassa on  saippuakupla. Tommonen:

Ja taas nahkatukkainen ystävämme oli lentokentällä. Kohteena oli tällä kertaa maailmankaikkeuden sijaan Berliini ja aikaa vuoden sijaan kaksi päivää. Ja kaksi yötä.

Peukaloinen oli niin fiiliksissä kentällä! Vartin päästä pääsisi koneeseen ja kahden tunnin päästä hän kohtaisi vanhan tuttavansa, Berliinin, neljännen kerran.

Mutta voi skandaali.

Juuri kun oli aika esittää boarding pass ja mennä siihen putkiloon, jota pitkin pääsee koneeseen, kuulutettiin että Berliinin Tegelin kentän kiitoradat on jäässä, eikä yksikään kone pääse laskeutumaan eikä lähtemään sieltä. Arvioitu uusi lähtöaika oli viiden tunnin päästä.

 Peukku oli ihan että voihan Force Majeure! Hän kuitenkin hillitsi hermonsa, hengähti syvään ja ajatteli että oikeastaan kaikki on hyvin. Kentällä on lämmin, ravintoloita ja kyllä se Berliini vielä siellä olisi viiden tunnin päästäkin. Ja sitten, 50 minuutisen, aina niin trendikkään lentokentällähengailun jälkeen tapahtui loppiaisen ihme: Berliinin kenttä avattiin ja pääsimme lähtemään. Siis hei vaan tunnin myöhässä! Peukku oli ihan et onpa über jees!

 

Ich bin eine Bierliner!

Perillä Peukaloistamme odotti vuodentakaisen Laosin reissun aikainen tuttu saksalaissormi Sorminen. Ilta jo hämärsi ja yhdessä nämä kaksi nivelelintä suuntasivat Mitten (the kaupunginosa Berliinissä) baareihin. Erinäisten tuopposten, olusten ja kaljojen voimaannuttamana Peukaloinen tajusikin jo viisastuneensa niin että ajattelikin kuin Kennedy:

- Ich bin eine Bierliner!

Eine

Weißbierliner!

 

Itävallatonta poikamiestä tapaamassa

Seuraavana aamuna Peukku suuntasi katsastamaan näyttelyä eräästä itävaltalaista alkuperää olevasta Johtajasta Deutsches Historisches Museumiin. Näyttely kertoi tylyn totuuden siitä, miten poliitikko lupasi, kansa halusi uskoa ja ojasta jouduttiin allikon kautta toiseen maailmansotaan. Kammottavaa tuhoa muutamassa vuodessa.

Vaikuttava näyttely. Yksityiskohtaista materiaalia. Surullinen aikakausi.

www.dhm.de

 

Nefertiti

Sotakammotusten jälkeen Peukku kaipasi kauneutta. Jotakin ikuista, joka puhdistaisi mielen äskeisen näyttelyn rumista kuvista. Oli aika suunnata Neues Museumiin katsastamaan Miss Universumia vuosimallia 1351–1334 ennen ajanlaskumme alkua. Koska tuolloin ei Canon vielä valmistanut digikameroita massatuotannolla, on tämä aikakautensa kaunotar ikuistettu veistostaiteen keinoin.

Neues Museumin kuuluisin teos esittää faarao Ekhnatonin kuvankaunista vaimoa, Nefertitiä. Peukaloinen aivan hämmentyi teoksen edessä. Vaikka Nefertitiltä puuttuukin toinen silmä, omaa veistos käsittämätöntä kauneuden, eteerisyyden ja ikuisuuden mystistä voimaa. Valokuvausta ei sallittu mutta mielikuvaus on sitäkin voimakkaampi: Nefertiti on ylväs muttei ylimielinen, kaunis mutta todellinen. Kun kaipaat elämääsi jotakin kaunista, mene ja näe hänet.

www.neues-museum.de

 

Exit through a giftshop

Kahden historiallisen henkilön kohtaamisen jälkeen Peukaloinen kaipasi jotakin nykyaikaista. Jotakin kevyttä. Jotakin siistiä! Peukun talsiessa kohti hostellia, huomasi hän pienen kujan, jonka seinät oli täynnä graffitteja. Ei töhryjä, ei tägejä vaan katutaidetta. Ja kappas vaan kujan päässä oli pieni leffateatteri, jossa oli juuri alkamassa leffa Banksystä. Peukku oli ihan että just näin! Leffassa nimeltä Exit through a giftshop Banksy-herra seinämaalariystävineen vastaiski street artin kaupallistumista vastaan. Mutta mitenkö? Noh sen näet vain tsekkaamalla otsikon rainan. Tsek it aut, mään.

Banksy

 

Alamaailma tutuksi!

Oli reissun viimeinen aamu. Peukaloisen saksalaistuttu vinkkasi, että Berliinin alla sijaitsevat, toisen maailmansodan aikaiset bunkkerit olisivat näkemisen arvoisia. Peukku otti neuvosta mummon ja suuntasi U-bahnin Gesundbrunnenin asemalle, josta kierros starttasi.

Ja wau. Vaikka maanalaista tunneliverkostoa, makuuhuoneita, kokoustiloja, vessoja, tuuletuskanavia ja muita bunkkereita köpöteltiin läpi kokonaista 90 minuuttia, näki sormi-sankarimme verkostosta vain pienen osan. Se kuuluisin, jossa itse Saksan tuolloinen viiksistään ja tervehdyksestään tunnettu johtaja majaili, on tuhottu. Mutta onneksi jäljelle on jätetty muita salakäytäviä, jotka avaavat toiseen maailmansotaan valmistautumista ja sen aikaista filosofiaa ihka uudella tavalla. Peukku suosittaa.

www.berliner-unterwelten.de

 

What the Fokker?!

Peukun toi koto-Suomeen kaikkien lentokoneiden äiti, Air Balticin Fokker 50. Tämä Mother Fokker olikin aikamoinen kokemus. Potkurit surrasi korvat tukkoon ja asteita sisällä oli about saman verran kuin ulkona. Perillä lentoemo kuulutti: "Welcome to the Vantaa airport of Helsinki."                                                                                                           (suomennos: "Tervetuloa Helsingin Vantaa-lentokentälle!")

Peukkuhan siinä ihmettelemään että näinkö kahdessa päivässä oli nimi muuttunut. Oho. Mutta eniveis ja enikeis, täällä sitä siis taas peukaloidaan! 

 

 

Näin se blogi blogilainen sitten vetelee viimeistä kirjoitustaan. Peukkunen on tehnyt tuloselän eli comebackin ja on nyt koti-Suomessa, ruisleipää suonissa ja piimää kanssa.

Kuten riveiltä ja niiden välistä on voinut silmämunillaan aistia, on Peukku tykännyt kovasti reissata. Mieleen on jäänyt Laosin bungalowi Mekongin varrella, josta yötaivaan tähtisikermää ihailtiin riippumatosta, surffi Balilla, amerikkalainen ystäväni Toilet sekä se hurjahko hetki kun Beuccu tajusi että seuraava lento johdattaa koto-Suomeen. Huiks.

Peukkunen muistaa myös Kambodian rujouden, Hong Kongin sushibaarit & kreisin pilvenpiirtäjävaloshown sekä Macaun maailman suurimman kasinon, jossa totiset kiinalaissedät pelasivat kuin viimeistä päivää. Kasino on auki 24/7.

Kielenkiintoisia kokemuksia ovat olleet myos Singaporen toast & munahillo, Aussien Meat Pie, sticky rice makeana tai sapuskalla & Lao lao -bisse. Ja oonko muistanu mainita että Uuden Seelannin luonto on ihan mieletön?!

Peukulla on ollut tuuria törmätä huipputyyppeihin ja osua sattumalta kaupunkeihin, joissa on karnevaalikeksiä tarjolla. Esim. joulukuussa Bangkokissa juhlittiin 9 päivää kunkun synttareitä ja nyt uutta vuotta eli Songkrania. Singaporeen Peukaloinen lensi juuri sopivasti todistamaan hindujen tulisilla hiilillä kävelyä ja myöskin Kuala Lumpurissa buddha-munkkien syottäminen oli jänskää.

Stereotypiat kunniaan. Eri kansalaisuuksista Peukkunen on sitä mieltä että kanadalaiset on nössöjä, saksalaiset hauskaa dokausseuraa, jenkit hyvää reissuseuraa pidemmäksi ajaksi ja aussit megaystävällisiä mutta myöskin vicious. Belgialaiset, Sveitsiläiset ja Peukku ei tule toimeen sitten ollenkaan. Hollantilaiset, enklantilaiset ja Peukku puolestaan ovat jakaneet useammatkin hyvät hetket ja retket.

Tuntuu että reissussa meni kolme vuotta, niin paljon sitä pieni sormi on viime kuukausina kokenut. Ja nyt on siis koittanut kotiinpaluun musta-aukko. Mihin se Peukaloisen vie? Huaaaa.

 

 

Peukku ja 14 muuta suomalaista sukeltajaa lähti maanantaina dyykkailemaan 5 päiväksi Tarutaon luonnonpuistoon Thaimaassa. Peukkusen matka alkoi lupaavasti. Hän sai oman hytin ja sukellusryhmäkseen rennon possen. Sitten alkoikin tapahtua. Kun kamoja pistettiin kokoon kuuli Beucaloinen outoa suhinaa paineilmamittaristaan. Ei-sukeltajille tiedoksi, etta tuo mittari näyttää pinnan alla, paljonko ilmaa on jäljellä. Melkoisen tärkeähkö mittari siis.

Kaikille Beugun juoppotutuille tiedoksi että ilman määrää mitataan sukepiireissä baareilla!!! Esim. sukelluksen alussa tankissa on 200 baaria ja 50 baarissa ruvetaan viimeistään hilautumaan pintaa kohti.

Myös ilmanpainetta mitataan baareilla. Peukku ei ole kyllä nähnyt yhtään oikeaa baaria pinnan alla....esim. 10 metrissä pitaisi olla 2 baaria mutta 158 sukellusta on nyt takana eikä siellä kyllä mitään baareja ole!!! Fisuja kylläkin.

Noh mutta takaisin suhinaan. Peukkuskan mittari suhisi siihen malliin että oli tainnut o-rengas hajoilla. Joten oma Mares-merkkinen mittari vaihdettiin laina-Suuntoon. Ja sitten suketietokone, jonka kanssa Peukkusella on ollut ilo ja cunnia suklata viime vuodet otti ja ilmoitti että jäljellä olevilla pattereilla ei enää suklailla. Lähin Mareksen kompuutterin patterinvaihtopiste on Bangkokissa joten myös tietokone vaihtui Suunto-merkkiseksi. Lainakamaa sekin siis.

Ei-sukeltajille tiedoksi että tietokone näyttää kauanko missäkin syvyydessä saapi lorvia ennen kuin typpeä kertyy kehoon niin että sukeltajantauti uhkaa. Tietokone näyttää myös syvyyden ja veden lämpötilan ja myös sukelluksen keston, kellonajan ja se varoittaa piippaamalla jos ylösnousemus tapahtuu liian kovaa vauhtia. Ja myös kertoo jos suke menee dekoille eli saapi turvapysähdellä normin 3 minsan sijaan pidemmän aikaa.

Ja sitten päästiinkin sukeltamaan. Liveaboardin aikana 17 sukeltamiskertaa lokikirjaseen kertyi. Pinnan alla näkyi merihevoisia, yksi devil ray, leopard sharkkeja, kilppareita, kakkaava kala ja pikkukalat sita kakkaa syömässä sekä myöskin haukotteleva kala ja korallisiin ovenkarmeihin nojaileva kala.

Nuiden viiden päivän ajan herättiin kuuden jälkeen, seiskalta oli eka suklu, sitten aamupalailtiin ja sukellettiin taas, sitten lounasta ja kolmannen kerran pinnan alle. Sitten hiukka snäkkiä eli välipalaista. Hämärän laskeuduttua pulahdettiin yösukellukselle ja sitten iltaysin aikoihin vedettiin dinnerit naamaan ja painuttiin pehkuihin. Lähinnä siis sukeltamista, syömistä ja nukkumista 5 päivää. Aikas leppoisaa elämä on Peukaloisellamme siis. Hän myös kärtsäsi TAAS koska ajatteli että on jo vedetty hyvät rusketuspohjat joten aurinkorasvaa ei tarvita eikä täällä merellä nyt tunnissa pala. Mutta toisin kävi. Nahka vaan tirisi. Tirsis tirsis tirskis.

 

Tämmöinen mystinen viesti oli spreijattu katuasphalttiin. Peukaloinen sitä ihmettelemään, digikuvaamaan ja pohtimaan: Onko kuvassa B vai 13 ? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pullollinen kynsilakkaa.

 Tämän aivojumppastuokion teille tarjosi: Peukaloinen

Ja tässä toinen arvuutus harmaan päämassan ratkottavaksi:

Jos sormella P on 35 kiloa matkatavaraa, miten hän jakaa ne 20 kilon ruumamatkatavaraan ja 7 kilon käsimatkatavaraan niin, ettei joudu maksamaan ylimääräisistä kiloista?

a) P pistää päälleen kaikki vaatteet, sisältäen märkäpuvun, maskin ja räpylät. Näin matkalaukku painaa enää 20 kiloista

b) P pakkaa matkatavarat niin pieneen tilaan, että ne painaa enää sallitut 27 kiloa.

c) P valitsee check-in-virkailijoista sen, joka on mies. Toivoo ettei tämä ole homo ja leväyttää parhaan hymynsä samalla kun leväyttää 35 kilon matkalaukkunsa painohihnalle

c) P vaahtoaa check-inissa miten 2 kertaa hänen painoiset sormet saavat viedä saman määrän matkatavaraa - kiukustus palkitaan ja P saa viedä kaikki matkatavarat ilman lisämaksuja

d) MITEN? Kerro sina, rakas lukija.