Peukku ja 14 muuta suomalaista sukeltajaa lähti maanantaina dyykkailemaan 5 päiväksi Tarutaon luonnonpuistoon Thaimaassa. Peukkusen matka alkoi lupaavasti. Hän sai oman hytin ja sukellusryhmäkseen rennon possen. Sitten alkoikin tapahtua. Kun kamoja pistettiin kokoon kuuli Beucaloinen outoa suhinaa paineilmamittaristaan. Ei-sukeltajille tiedoksi, etta tuo mittari näyttää pinnan alla, paljonko ilmaa on jäljellä. Melkoisen tärkeähkö mittari siis.

Kaikille Beugun juoppotutuille tiedoksi että ilman määrää mitataan sukepiireissä baareilla!!! Esim. sukelluksen alussa tankissa on 200 baaria ja 50 baarissa ruvetaan viimeistään hilautumaan pintaa kohti.

Myös ilmanpainetta mitataan baareilla. Peukku ei ole kyllä nähnyt yhtään oikeaa baaria pinnan alla....esim. 10 metrissä pitaisi olla 2 baaria mutta 158 sukellusta on nyt takana eikä siellä kyllä mitään baareja ole!!! Fisuja kylläkin.

Noh mutta takaisin suhinaan. Peukkuskan mittari suhisi siihen malliin että oli tainnut o-rengas hajoilla. Joten oma Mares-merkkinen mittari vaihdettiin laina-Suuntoon. Ja sitten suketietokone, jonka kanssa Peukkusella on ollut ilo ja cunnia suklata viime vuodet otti ja ilmoitti että jäljellä olevilla pattereilla ei enää suklailla. Lähin Mareksen kompuutterin patterinvaihtopiste on Bangkokissa joten myös tietokone vaihtui Suunto-merkkiseksi. Lainakamaa sekin siis.

Ei-sukeltajille tiedoksi että tietokone näyttää kauanko missäkin syvyydessä saapi lorvia ennen kuin typpeä kertyy kehoon niin että sukeltajantauti uhkaa. Tietokone näyttää myös syvyyden ja veden lämpötilan ja myös sukelluksen keston, kellonajan ja se varoittaa piippaamalla jos ylösnousemus tapahtuu liian kovaa vauhtia. Ja myös kertoo jos suke menee dekoille eli saapi turvapysähdellä normin 3 minsan sijaan pidemmän aikaa.

Ja sitten päästiinkin sukeltamaan. Liveaboardin aikana 17 sukeltamiskertaa lokikirjaseen kertyi. Pinnan alla näkyi merihevoisia, yksi devil ray, leopard sharkkeja, kilppareita, kakkaava kala ja pikkukalat sita kakkaa syömässä sekä myöskin haukotteleva kala ja korallisiin ovenkarmeihin nojaileva kala.

Nuiden viiden päivän ajan herättiin kuuden jälkeen, seiskalta oli eka suklu, sitten aamupalailtiin ja sukellettiin taas, sitten lounasta ja kolmannen kerran pinnan alle. Sitten hiukka snäkkiä eli välipalaista. Hämärän laskeuduttua pulahdettiin yösukellukselle ja sitten iltaysin aikoihin vedettiin dinnerit naamaan ja painuttiin pehkuihin. Lähinnä siis sukeltamista, syömistä ja nukkumista 5 päivää. Aikas leppoisaa elämä on Peukaloisellamme siis. Hän myös kärtsäsi TAAS koska ajatteli että on jo vedetty hyvät rusketuspohjat joten aurinkorasvaa ei tarvita eikä täällä merellä nyt tunnissa pala. Mutta toisin kävi. Nahka vaan tirisi. Tirsis tirsis tirskis.